Risteilyä ja tunnelinrakennusta

Roope Lipastin Ruotsinlaiva on vähän erilainen Lipastin kirja. Laivaristeilyjä pidetään yleensä hauskoina ja rentouttavina, mutta tämä risteily ei hauskuuta vaan laittaa ajattelemaan.

Kirjan alussa Kalpa ostaa itselleen peräti kahden viikon lipun Ruotsinlaivalle. Miksi? Se selviää lukijalle matkan varrella.

Kalpa on mies, jonka ideat ja suunnitelmat syntyvät suorastaan liian aikaisin ollakseen kehityskelpoisia. Hän lähtee kehittämään tunnelia Helsingin ja Tallinnan välille. Juuri tällä hetkellä tunnelisuunnitelma olisi mitä ajankohtaisin, mutta koska kirja tapahtuu jo 90-luvulla, on Kalpa melko lailla aikaansa edellä. Paluu 90-luvulle on todella virkistävää ja myös jännittävää. Muutaman kerran pitää oikein tarkistaa, että tapahtuivatko asiat todellakin näin.

Kalpan elämässä on myös kaksi naista. Vaimo Aino Suomessa siivoaa, maalaa, järjestää, vatvoo. Kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta kestää kauan ennen kuin lukijalle selviää mikä ja miksi on vialla. Tallinnassa Kajalla on ongelmia teini-ikäisen tyttärensä Ellen kanssa. Kaja vetää Kalpaa Tallinnaan yhtä paljon kuin tunnelinrakennus.

Lipasti on Ruotsinlaivassa löytänyt mielestäni uuden kirjailijaäänen: astetta vakavamman, erinomaisen luistavan: ”Asunto tuoksui maalilta ja tulevaisuudelta.” ”Aino olisi halunnut vanhaankaupunkiin mistä olisi varmasti löytynyt pieni ja kodikas, mutta arvokas ja romanttinen yöpaikka, jossa olisi pitsiverhot ja tassuamme. Viru-hotellin julkisivusta huokui viina ja läskihiki, huonot jutut ja krapulaiset aamut. Hotellin ikkunat katselivat kaupungin ylle surullisina.” Toivottavasti kirja löytää uusia lukijoita, eivätkä aiemmat lukijat hämmenny huumorin vähäisyydestä.

Roope Lipastin Ruotsinlaiva on hieno kirja! Olen iloinen, että olen saanut tehdä yhteistyötä Roopen kanssa haastattelemalla häntä! Lukija: Jos joku joululahjakirja tuli tuplana, teet hyvän teon vaihtamalla sen toisen Lipastin Ruotsinlaivaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *