Max Manner: Mayra ja Loiset – ja vähän muutakin

Olen tänä vuonna lukenut peräti neljä Max Mannerin kirjaa. Heti tammikuun alussa, vuoden toisena kirjana, luin viimevuotisen Stein Storesen -romaanin Osiris. Totesin lukupäiväkirjassani, että jokunen Storesen on kyllä välistä lukematta. Muutama vuosi tuossa 2012 – 2015 meni niin tiiviisti töiden merkeissä, että rakasta lukuintoa oli pakko rauhoittaa. Nyt sitten luetaan hiljalleen myös niitä välistä jääneitä kirjoja. Osiriksesta muistin, kuinka paljon aikanaan ihastuin Mannerin henkilöhahmoihin, kuten Anna Mäki, Annika Malm, Ismo ”Munkki” Valamo ja sitten vielä Stein Storesen tyttärineen, sekä Max Mannerin huikeaan tarinankerrontaan. Kymmenisen vuotta sitten haastattelin Maxia muutamasta ensimmäisestä kirjasta Akateemisen kohtaamispaikalla, joten kirjailijana Max on minulle tuttu.

Syksyllä erään Facebook-postauksen myötä alkoi melkoinen mesettely Luxemburgin ja Turun välillä. Voisiko Maxin ja firmani välille tulla yhteistyötä? Hankin nopeasti luettavakseni Maxin tämänvuotiset kirjat Mayran ja Loiset sekä vielä v. 2013 ilmestyneen Räsynuken. Luettuani kirjat tiesin, että tarinankertoja-Manner jatkoi parantaen kirja kirjalta, aivan kuten uransa alussa. Tapaaminen Helsingin kirjamessuilla, lisää mesettelyä ja sähköposteja ja sitten perjantaina pääsimme julkaisemaan yhteistyöilmoituksemme. Tämän yhteistyön takia olen pantannut muutamaa muuta kirjablogipostausta – halusin aloittaa Mayralla ja Loisilla.

Mayra on ihmissuhderomaani, vaikkei ihan ilman rikosta selvitäkään. Harrastelijamuusikkona minua kiehtoi eläkeläissellisti Heikin tarina myös musiikillisesti. Onko Max Manner salaa klassisen musiikin ystävä? Muutama kirjan lukija on säikähtänyt kirjan epämiellyttäviä alkusivuja. Onneksi ensimmäinen kohtaus kestää vain kuusi sivua – sen jälkeen päästään myöhäiskeski-ikäisen pariskunnan arkeen. Kirja käsittelee niin hyvästijättöä, surua, miesten välistä ystävyyttä, kaipuuta nuoruuden rakkauteen kuin uutta rakkautta kypsällä iällä. Mayrassa on paljon kirjailijan omakohtaisia kokemuksia ja se huokuu tekstistä. Kirjan loppuratkaisu oli valitettavasti vähän päälle liimatun oloinen. Jos se olisi ollut pehmeämmin juoneen ujutettu, niin kirja olisi saanut ansaitsemansa kruunun. Mayra on kuitenkin yksi vuoden kauneimpia kirjoja jo kanneltaankin, eli jos et ole vielä lukenut, niin tee se!

Max Mannerin Loiset poikkeaa ulkonäöltään useimmista tämänvuotisista kaunokirjoista: Tausta on valkoinen ja kannessa näkyy vain avoin kämmenpari kerjäämässä rahaa. Rikosromaanin päähenkilö on turkulainen rikosylikonstaapeli Harri Hirvikallio. Hänet on pidätetty virantoimituksesta, eikä hän pääse tutkimaan Ruisrockissa tapahtunutta karmaisevaa veritekoa. Vaimoon ei voi luottaa, nuori aikuinen tytär kulkee jo omia teitään ja pian juoni vie Hirvikallion Luxemburgiin saakka tutkimaan vaimon liikkeitä. Myös Calais’n pakolaisleiri Ranskassa kuvataan itkettävän tarkasti. Miksi Harrin tutkimuksia häiritään? Mihin hänen läheisensä ovat sekaantuneet? Karmaiseva veriteko Turussa osuu pelottavan lähelle todellisuutta. Tällaisia asioita tapahtuu tai voisi tapahtua niin tavallisten turkulaisten kuin eurooppalaisten huippujohtajien elämässä. Mitä arvoja tänä päivänä oikeasti kuuluu noudattaa? Haluaisinkohan lukea lisää Harri Hirvikalliosta? Joku lukija on sitä pyytänyt. Minä ehkä toivon hänelle rauhaa elämän seuraavissa siirroissa, jos se on hänen ratkaisuillaan mahdollista. Kiitos Max Manner jännittävästä, aidon tuntuisesta ja välillä pahasti pelottaneesta kirjasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *