Johtolanka-voittaja risteilyllä

Pauliina Suden edellinen romaani Takaikkuna palkittiin Vuoden johtolanka-palkinnolla. Takaikkunasta tuttu Leia Laine nousee Barcelonassa siskonsa Ripsan kanssa Välimerellä risteilevälle luksusalukselle Seireenille. Euroopan turvallisuustilanne on kireä, laivan turvatarkastukset tuntuvat ylimitoitetuilta, tunnelma iloisella risteilyllä tuntuu yllättävän hyytävältä.

Tutustuin Pauliina Suden kirjoihin vasta viime tammikuussa, kun luin Takaikkunan. Se oli mielestäni huikea trilleri, joten oli jännittävä lähteä uudelle matkalle osittain samojen henkilöiden kanssa.

Odotukseni eivät pettäneet, vaan omalla laillaan Seireenin matka oli vielä jännittävämpi kuin Takaikkuna. Välimerellä risteilee Seireenin lisäksi myös ihmissalakuljettajien pikkuruisia paatteja. Ihmisten välinen globaali eriarvoisuus ja uhka terrorista saavuttavat nopeasti myös Leian sisarineen. Susi kuvaa koskettavasti myös laivan henkilökunnan kohtaloita: luksusristeilijän takahuoneissa ei kaikilla ole aikaa rentoutua, vaan työtä paahdetaan lähes 24/7. Osa henkilökunnasta taas käyttää asemaansa häikäilemättä hyväkseen omien etujensa tavoitteluun.

Yli 500-sivuinen risteilypaketti vei mukanaan niin, ettei välissä meinannut ehtiä hengittää. Maailmanparantaja-Leia kerää ympärilleen tapahtumia sellaisella vauhdilla, että niitä on sulateltava vielä kirjan viimeisen sivun jälkeenkin. Leian tytär Viivi löytää koti-Suomessa hälyttäviä asioita äidistään netistä. Mikä on totta ja kuka on ystävä, kuka vihollinen? Koko ajan taustalla kohoaa yhä pahempi uhka, mutta mistä se tulee? Keihin uusista ystävistä voi luottaa, keihin ei?

Seireeni on syksyn ”risteilypakettini” toinen lukemani kirja. Roope Lipastin Ruotsinlaiva kulkee vakaasti Helsingin, Tallinnan ja Tukholman väliä keskittyen muutaman päähenkilönsä tarinaan. Pauliina Suden Seireeni tuntuu kulkevan Välimerellä suoraan kohti isoa tuhoa. Ennen loppurysäystä lukijaa pidetään suunnattomassa jännityksessä ja usko asioiden selviämiseen horjuu. Pauliina Susi on verraton tarinankertoja ja upea sanankäyttäjä. Ei ihme, että dekkariseura on hänet palkinnut. Toivottavasti kirja on löytänyt mahdollisimman moniin joulupaketteihin. Jos ei, niin sillä voi hyvin aloittaa uuden vuoden 2018.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *