Metsän kansan tarina jatkuu

Tutustuin Mikko Kamulan kirjoihin kesällä 2017, kun luin hänen esikoiskirjansa Ikimetsien sydänmailla. Harva kirjailija tekee esikoiskirjansa yhteydessä sopimuksen monen kirjan sarjasta, mutta Kamula teki sen. Folkloristi, kansanperinteiden tutkija ja tuntija kirjoittaa asiantuntevasti, koska hän on tutustunut aiheeseen lukiovuosistaan saakka.

Kamulan kirjat ovat aikamoisia möhkäleitä: Iso härkä painaa paljon, niin eläimenä kuin kirjana. Sivujakin on yli 600. Sivumäärä ei silti tunnu lainkaan, kun kirjan kanssa pääsee vauhtiin. Tarina tempaisee mukaansa niin, että illat pitenevät ja perheen ruokailusta ei muista pitää huolta.

Olen viettänyt elämäni ensimmäiset pari vuotta Savossa, liekö siinä osa kirjan taikaa? Ei, kyllä taika tulee Rautaparran sisarusten tarinasta, eläimistä, luonnosta, luonnonvoimista ja ihmisen uskosta tonttuihin, maahisiin, uniin. Olen iloinen, että Suomesta löytyy kirjailija, joka kertoo vanhoista ajoista, uskomuksista ja elämästä ennen kristinuskoa. Muutaman kerran tämän kirjan ja Risto Isomäen Viiden meren kansan tarinoissa sivutaan samoja asioita. Mutta mikä sen parempaa! Rakastan sitä, kun yksi kirja vie mennessään toiseen kertomukseen.

Jos löydät Mikko Kamulan ja Metsän kansan tarinan, sinulla on luettavaa vielä moneksi vuodeksi. Kirjoja on luvassa vielä neljä lisää! Jos siis näppärä joulupukki hankkii kirjan sopivalle lukijalle, niin kannattaa muistaa kenelle. Jolloin yksi lahjaongelma on ratkaistu moneksi vuodeksi!