On hanget korkeat nietokset – vaan ei joulumieltä

Arne Dahl on yksi ehdottomia suosikkikirjailijoitani, mutta helpolla hän ei lukijaa, ei edes fania, päästä. Rajamaat aloitti uuden Berger & Blom -sarjan, kakkososa on nimeltään Sydänmaa. Olin kuuntelemassa Arne Dahlia Helsingin kirjamessuilla vuosi sitten ja tänä vuonna uudestaan. Ensimmäisessä kirjassa oli valtavasti henkilöitä, erilaisia johtolankoja ja selkeästi enemmän kuin yksi sarjamurhaaja. Ja juuri kun jotenkin sai tarinan kasaan päässään, tuli uusi käänne joka pisti koko jutun uuteen uskoon. Kirja päättyi lopulta niin, että suurin osa arvoituksista jäi ratkaisematta. Sitten menee vuosi lukemisesta, ja kakkoskirja alkaa noin kaksi viikkoa edellisen kirjan tapahtumien jälkeen!

Minä en ainakaan muistanut paljoakaan ensimmäisestä kirjasta ja toisen kirjan alku vaati valtavaa keskittymistä. Arne Dahl sanoi mielestäni Helsingin kirjamessuilla, että Sydänmaan voisi lukea itsenäisenä teoksena, mutta minä kyllä suorastaan suosittelisin, ettei kirjojen välissä kannattaisi pitää taukoa kuin sen kaksi viikkoa, mikä kirjojen tapahtumilla on.

Berger & Blom piileskelevät poliisia (josta joutuivat eroamaan ja/tai tulivat erotetuiksi), murhaajaa ja suunnilleen koko maailmaa jossain Ruotsin pohjoisosissa, valtaisien hankien ja hyytävän pakkasen keskellä. Vain Sam Bergerin entinen työpari Deer onnistuu saamaan heihin yhteyden, koska kaikesta huolimatta poliisissa tarvitaan Bergerin ja Blomin apua. He lähtevät tekemään tutkimusta väärillä nimillä. Ruumiita alkaa löytyä hälyttävän paljon, eikä johtolankoja tunnu löytyvän lainkaan.

Tämä kirja ei tarjoa huumoria eikä kepeitä kohtauksia. Kirja on synkkä, tapahtumat karmaisevia ja ehdottomasti vaikeasti arvattavia. Tällainen synkkä, luminen ja pimeässä tapahtuva kirja sopii hyvin pimeään joulunalusaikaan, vaikkei kirjassa ole pätkääkään joulumieltä. Luin kirjaa yksin pimeässä laivan hytissä – ei ehkä suositeltavaa herkkäuniselle. Mutta älykkään trillerin rakastajalle tässä on mitä suositeltavin kirjakaksikko. Koska ne kannattaa lukea peräkkäin. Ja jäädä sitten odottamaan kolmatta osaa!

Metsän kansan tarina jatkuu

Tutustuin Mikko Kamulan kirjoihin kesällä 2017, kun luin hänen esikoiskirjansa Ikimetsien sydänmailla. Harva kirjailija tekee esikoiskirjansa yhteydessä sopimuksen monen kirjan sarjasta, mutta Kamula teki sen. Folkloristi, kansanperinteiden tutkija ja tuntija kirjoittaa asiantuntevasti, koska hän on tutustunut aiheeseen lukiovuosistaan saakka.

Kamulan kirjat ovat aikamoisia möhkäleitä: Iso härkä painaa paljon, niin eläimenä kuin kirjana. Sivujakin on yli 600. Sivumäärä ei silti tunnu lainkaan, kun kirjan kanssa pääsee vauhtiin. Tarina tempaisee mukaansa niin, että illat pitenevät ja perheen ruokailusta ei muista pitää huolta.

Olen viettänyt elämäni ensimmäiset pari vuotta Savossa, liekö siinä osa kirjan taikaa? Ei, kyllä taika tulee Rautaparran sisarusten tarinasta, eläimistä, luonnosta, luonnonvoimista ja ihmisen uskosta tonttuihin, maahisiin, uniin. Olen iloinen, että Suomesta löytyy kirjailija, joka kertoo vanhoista ajoista, uskomuksista ja elämästä ennen kristinuskoa. Muutaman kerran tämän kirjan ja Risto Isomäen Viiden meren kansan tarinoissa sivutaan samoja asioita. Mutta mikä sen parempaa! Rakastan sitä, kun yksi kirja vie mennessään toiseen kertomukseen.

Jos löydät Mikko Kamulan ja Metsän kansan tarinan, sinulla on luettavaa vielä moneksi vuodeksi. Kirjoja on luvassa vielä neljä lisää! Jos siis näppärä joulupukki hankkii kirjan sopivalle lukijalle, niin kannattaa muistaa kenelle. Jolloin yksi lahjaongelma on ratkaistu moneksi vuodeksi!

Lukupiirin helmi

Lukupiirimme on toiminut jo vuosia, pitää maanantaina oikein tarkistaa kuinka kauan. Enimmäkseen olemme lukeneet kaunokirjallisuutta, mutta aina silloin tällöin myös jotain muuta. Ja nyt on vuorossa jotain muuta, Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Onko kirja matkakirja, historiateos vai kuitenkin vähän kaunoa? Mitä väliä, se vie mukaansa ja tutustuttaa moniin uusiin, ihastuttaviin Yönaisiin. Tietenkin se kertoo myös tutuista naisista, kuten Karen Blixenistä Afrikassa.

Jo ennen kirjan päätymistä lukupiirikirjaksemme olin ihastunut sen huikean kauniiseen kanteen. Tämanvuotisissa kirjoissa – ja tässä joulukalenterissa – on ollut paljon kauniita kansia, jotka houkuttelevat kaupassa ottamaan kirjan käteen. Kirja käteen, käännös ja takakansi esiin. Sen jälkeen valinta on aina helpompi. Yönaisten takakannessa upeat värit jatkuvat, ja siinä on hieno lainaus Yönaisten neuvoista: Jos haluat matkustaa, lähde. Ei haittaa vaikka pelkäät.

En ole lukenut Kankimäen ensimmäistä kirjaa, mutta uskon lukevani sen lähitulevaisuudessa. Pieneen päähäni ei ole pälkähtänyt, kuinka paljon ja rohkeasti naiset matkustivat 1700-1800-1900-luvun alkupuolella. Monet heistä olivat yksinäisiä naisia, jotka ensin hoitivat vanhempiaan ja sitten heittäytyivät suuriksi seikkailijoiksi. Eivätkä he edes tajunneet olevansa seikkailijoita. He olivat tutkimusmatkailijoita, historioitsijoita ja matkakirjailijoita.

Tämä kirja sopii joululahjaksi varmasti monelle naiselle, niin vanhemmalle kuin vaikka nuorelle opiskelijalle. Ja suosittelisin, että myös miehet uskaltautuisivat avaamaan kirjan. Yönaisten neuvoja 3 on seuraava: Matkustamiseen ei tarvita syytä. Matkusta kitubudjetilla. Pummi majapaikka, jos mahdollista!

Rakastettava harmaan alueen kulkija

Bazar-kustannus pyysi jo keväällä minua haastattelemaan Matti Lainetta Turun Kirjamessuilla. Olen haastatellut häntä kauan sitten, varmaan hänen ensimmäisestä kirjastaan, joten nyt oli sopiva hetki tavata uudestaan. Sain Tappajan vaiston heti sen ilmestyttyä – ja tajusin muutaman sivun jälkeen, että haluan lukea koko sarjan saman tien. Bazarin väki oli kiltillä tuulella ja sain kaikki kolme aiempaa kirjaa pokkareina. Yksi elokuinen viikko meni kuin siivillä Elias Vitikan elämään, menneisyyteen, perheeseen, ystäviin, vihollisiin ja odotuksiin tutustuessa.

Elias Vitikka on entinen NHL-jääkiekkoilija, jonka ura jäi hämmästyttävän lyhyeksi. Taksikuskin hommien jälkeen ura suuntautui alamaailman bisneksiin. Tässä kirjassa Elias hoitaa varastettujen luksusveneiden kauppaa, mutta kaikki ei tietenkään suju ihan kuin Strömsössä. Useat henkilöistä ovat mukana kaikissa kirjoissa, joten voi olla helpompaa lukea kirjat järjestyksessä. Kuitenkin Tappajan vaiston voi lukea myös yksittäisenä jännärinä.

Matti Laine on taitava dialogin kuljettaja ja juoni vetää hyvin. Kirjat ovat nopealukuisia – ei voi muuta kuin lukea nopeasti, koska haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu! Kirjaa/kirjoja voi lämpimästi suositella pukinkonttiin kaikille hyvin kirjoitettujen dekkareiden ystäville ja etenkin jääkiekosta kiinnostuneille. Kirjan tapahtumat ovat ajankohtaisia ja sankarit (vaikka nyt eivät lakia kovin paljoa noudatakaan) ovat mielenkiintoisia ja sympaattisia hahmoja. Eliakseen ja hänen kumppaneihinsa kannattaa tutustua!