Turun Akateemisen Kohtaamispaikalla 8.12.

Perjantaina 8.12. on tuttua väkeä Turun Akateemisen Kohtaamispaikalla.

Klo 15.30 haastattelen Max Manneria hänen tämänvuotisista kirjoistaan Mayra ja Loiset. Mayrassa Max näyttää ihan uuden kirjailijapersoonansa: Mayra on ihmissuhderomaani. Loiset on dekkari, mutta ongelmia ratkoo aivan uusi poliisi – ja vielä vapaa-ajallaan.

Klo 16.00 Kohtaamispaikalle saapuu Roope Lipasti. Roopen kirja Ruotsinlaiva ei naurata. Siitä huolimatta ja juuri siksi se pitää ehdottomasti lukea. Unelmia, vanhemmuutta, vinoutuneita haaveita.

Max Manner: Mayra ja Loiset – ja vähän muutakin

Olen tänä vuonna lukenut peräti neljä Max Mannerin kirjaa. Heti tammikuun alussa, vuoden toisena kirjana, luin viimevuotisen Stein Storesen -romaanin Osiris. Totesin lukupäiväkirjassani, että jokunen Storesen on kyllä välistä lukematta. Muutama vuosi tuossa 2012 – 2015 meni niin tiiviisti töiden merkeissä, että rakasta lukuintoa oli pakko rauhoittaa. Nyt sitten luetaan hiljalleen myös niitä välistä jääneitä kirjoja. Osiriksesta muistin, kuinka paljon aikanaan ihastuin Mannerin henkilöhahmoihin, kuten Anna Mäki, Annika Malm, Ismo ”Munkki” Valamo ja sitten vielä Stein Storesen tyttärineen, sekä Max Mannerin huikeaan tarinankerrontaan. Kymmenisen vuotta sitten haastattelin Maxia muutamasta ensimmäisestä kirjasta Akateemisen kohtaamispaikalla, joten kirjailijana Max on minulle tuttu.

Syksyllä erään Facebook-postauksen myötä alkoi melkoinen mesettely Luxemburgin ja Turun välillä. Voisiko Maxin ja firmani välille tulla yhteistyötä? Hankin nopeasti luettavakseni Maxin tämänvuotiset kirjat Mayran ja Loiset sekä vielä v. 2013 ilmestyneen Räsynuken. Luettuani kirjat tiesin, että tarinankertoja-Manner jatkoi parantaen kirja kirjalta, aivan kuten uransa alussa. Tapaaminen Helsingin kirjamessuilla, lisää mesettelyä ja sähköposteja ja sitten perjantaina pääsimme julkaisemaan yhteistyöilmoituksemme. Tämän yhteistyön takia olen pantannut muutamaa muuta kirjablogipostausta – halusin aloittaa Mayralla ja Loisilla.

Mayra on ihmissuhderomaani, vaikkei ihan ilman rikosta selvitäkään. Harrastelijamuusikkona minua kiehtoi eläkeläissellisti Heikin tarina myös musiikillisesti. Onko Max Manner salaa klassisen musiikin ystävä? Muutama kirjan lukija on säikähtänyt kirjan epämiellyttäviä alkusivuja. Onneksi ensimmäinen kohtaus kestää vain kuusi sivua – sen jälkeen päästään myöhäiskeski-ikäisen pariskunnan arkeen. Kirja käsittelee niin hyvästijättöä, surua, miesten välistä ystävyyttä, kaipuuta nuoruuden rakkauteen kuin uutta rakkautta kypsällä iällä. Mayrassa on paljon kirjailijan omakohtaisia kokemuksia ja se huokuu tekstistä. Kirjan loppuratkaisu oli valitettavasti vähän päälle liimatun oloinen. Jos se olisi ollut pehmeämmin juoneen ujutettu, niin kirja olisi saanut ansaitsemansa kruunun. Mayra on kuitenkin yksi vuoden kauneimpia kirjoja jo kanneltaankin, eli jos et ole vielä lukenut, niin tee se!

Max Mannerin Loiset poikkeaa ulkonäöltään useimmista tämänvuotisista kaunokirjoista: Tausta on valkoinen ja kannessa näkyy vain avoin kämmenpari kerjäämässä rahaa. Rikosromaanin päähenkilö on turkulainen rikosylikonstaapeli Harri Hirvikallio. Hänet on pidätetty virantoimituksesta, eikä hän pääse tutkimaan Ruisrockissa tapahtunutta karmaisevaa veritekoa. Vaimoon ei voi luottaa, nuori aikuinen tytär kulkee jo omia teitään ja pian juoni vie Hirvikallion Luxemburgiin saakka tutkimaan vaimon liikkeitä. Myös Calais’n pakolaisleiri Ranskassa kuvataan itkettävän tarkasti. Miksi Harrin tutkimuksia häiritään? Mihin hänen läheisensä ovat sekaantuneet? Karmaiseva veriteko Turussa osuu pelottavan lähelle todellisuutta. Tällaisia asioita tapahtuu tai voisi tapahtua niin tavallisten turkulaisten kuin eurooppalaisten huippujohtajien elämässä. Mitä arvoja tänä päivänä oikeasti kuuluu noudattaa? Haluaisinkohan lukea lisää Harri Hirvikalliosta? Joku lukija on sitä pyytänyt. Minä ehkä toivon hänelle rauhaa elämän seuraavissa siirroissa, jos se on hänen ratkaisuillaan mahdollista. Kiitos Max Manner jännittävästä, aidon tuntuisesta ja välillä pahasti pelottaneesta kirjasta.

Yhteistyösopimus kirjailija Max Mannerin ja Oma Sivunkääntäjä Oy:n välille

Alkujaan turkulainen, nyttemmin Luxemburgissa asuva kirjailija Max Manner on sopinut yhteistyöstä yrittäjä Päivi Kuntzen kanssa. Päivin yritys Oma Sivunkääntäjä on erikoistunut kirja-alan pieniin ja keskisuuriin projekteihin.

Päivi Kuntze, entinen Turun Akateemisen Kirjakaupan päällikkö ja Turun Stockmannin tavaratalonjohtaja, perusti oman yrityksen viime talvena. ”Havaitsin kirja-alalla tarvittavan pienimuotoista spesialistia etsimään kirjailijoiden, kustantamoiden, kirjakauppojen ja lukijoiden välille parasta mahdollista kontaktia. Kaunokirjallisuuden Finlandia-raadin jäsenyys 2016 näytti konkreettisesti, kuinka upeita kirjoja Suomessa kirjoitetaan, mutta kaikki huiputkaan eivät koskaan löydä ansaitsemiaan lukijoita. Tähän avuksi perustin yritykseni, ja ensimmäinen iso ponnistus on yhteistyö Max Mannerin kanssa.”

”Olen haastatellut Max Manneria kohtaamispaikalla hänen ensimmäisistä kirjoistaan lähtien. Jo silloin kymmenen vuotta sitten Akateemisen dekkariväki oli sitä mieltä, että Max Mannerin kirjojen tarinat ovat hienoja. Vuosien varrella kirjoitustyyli on muuttunut sujuvammaksi kirja kirjalta, ja tarinat vievät mennessään yhä uudelleen. Kun laitoin Oman Sivunkääntäjän FB-sivun pystyyn, oli Max ensimmäinen, joka halusi tietää, mitä teen. Siitä kysymyksestä tämä yhteistyö lähti liikkeelle. Luin Maxin kaksi viimeisintä kirjaa, Mayra ja Loiset, ja sama vanha tarinankertoja niissä kiehtoi lukijaa!”

Max Manner on iloinen, otettu ja ylpeä yhteistyön alkamisesta. ”Päivillä on vahvaa kirja-alan kokemusta, tuntemusta ja näyttöä takana. Minusta tuntuu, että Päivi uskoo aidosti mahdollisuuksiini. Olen myös otettu siitä, että saan olla mukana ensimmäisenä, tai ainakin ensimmäisten suomalaisten kirjailijoiden joukossa, jolla on kotimainen kirja-agentti. Kun asuu ulkomailla, välimatkan takia kotimainen edustus on erityisen tärkeää. Summa summarum: yhteistyöllämme on toivon mukaan ratkaisevaa merkitystä niin uskottavuuden kuin näkyvyydenkin kannalta. Samalla Oma Sivunkääntäjä tulee aloittaneeksi itsekin tietynlaisen edelläkävijän polun taistelussa kirja-alan näivettymistä vastaan. ”

Yhteistyön tarkoituksena on lisätä Max Mannerin kirjojen tunnettuutta ensin Suomessa, sitten lähteä etsimään mahdollisuuksia käännöksiin. Koska kirjojen tapahtumat eivät sijoitu pelkästään Suomeen vaan esim. Loisissa myös Luxemburgiin ja Ranskaan, pitäisi niille löytyä lukijoita myös Keski-Euroopasta. Muutamat Mannerin henkilöhahmoista suorastaan huutavat päästä myös elokuva- tai tv-levitykseen. Kirja-ala ei ole kuolemassa, upeat tarinat elävät aina. Tämä yhteistyö lähtee etsimään uusia tapoja viedä tarinaa eteenpäin. Peppi Pitkätossua mukaillen: Emme ole kokeilleet tätä vielä aikaisemmin. Sen on pakko onnistua loistavasti.